Minulla alkoi teini-iässä ilmiöt, joita itse sanon "valveuniksi", vaikkakin virallisesti niistä varmaankin käytetään nimeä unihalvaus. Unihalvaushan on tila, jossa mielesi herää ja tulee tietoiseksi ympäristöstä, mutta kehosi jää "halvaantuneeksi". Yleensä unihalvaus iskee nukahtamis- tai heräämisvaiheessa. Itselläni kokemukset liittyvät ensimmäiseen, nukahtamisvaiheeseen. Unihalvauksen aikana saatat kuulla tai näahdä harhoja, mikä voi tehdä niistä hyvinkin pelottavan kokemuksen, varsinkin, kun siihen liitetään kehon liikkumattomuus. Näin lääketieteen näkökulmasta asia on.
Tietenkin voidaan aina lähteä spekuloimaan, mitä kaikkea muuta nuo unihalvaukset voisivat olla? En väitä, että tässä asiassa olisi kyse juuri tästä, mutta minulla on vahva tunne siitä, niinkuin varmasti monella muullakin, että meille tavallisille kaduntallaajille ei kerrota aivan kaikkea. Salaliittoteoriat, ah, kuinka rakastankaan teitä! Tällä tavalla ajateltuna, unihalvaukset voisivat olla vaikkapa näkyjä toisista ulottuvuuksista, tai vaikkapa avaruudesta, toisilta sivilisaatioilta. Korkealentoista ajattelua, enkä oikein itsekään välttämättä jaksa näihin vaihtoehtoihin tässä kohtaa uskoa, mutta tulipahan mieleen tämän kaltainenkin asia.
Siitä kuitenkin olen kokolailla vakuuttunut, että joillakin ihmisillä täällä meidän maailmassamme on jotakin sellaista tietoa, mitä ei yleiseen levitykseen haluta. Ja tarkoitan nyt ihan virallisia tahoja. (Mitä kaikkea pitääkään sisällään mm. Area 51? ) Koska, ihan oikeasti, kukaan ei voi väittää varmaksi sitä väitettä, että olisimme ainoat elävät täällä maailmankaikkeudessa (Tai sen ulkopuolella!). Minulle itselleni ajatukset toisista todellisuuksista ja toisista avaruudenasukeista ovat tosia, sillä mielestäni on naurettavaa edes ajatella, että maapallomme olisi ainoa paikka, mihinkä on päätynyt elämää mahdollistavat edellytykset miljoonia vuosia sitten. Kuitenkin, meillä kaikilla on oma kantamme asiaan ja sillä hyvä. Ei kenenkään toisen ajatusmaailmaa voi lähteä pakolla muuttamaan omaansa vastaavaksi.
Voi veljet, minun täytyy nyt koittaa pysyä aiheessa, joka oli tämä unihalvausasia. Minun täytyy ehdottomasti kirjoittaa toinen kirjoitus ajatuksistani, liittyen elämään toisaalla!
Takaisin asiaan siis.
Minulla unihalvaukset ovat tosiaan olleet jo pidemmän aikaa mukana. Välillä oli taukoa, ettei niitä tullut, mutta vielä viime vuoden puolella niitä tuli useita kertoja viikossa. Nyt näyttäisi siltä, että ne ovat taas hetkeksi rauhoittuneet!
Ensimmäinen tilanne, jonka muistan, oli sellainen, että heräsin yöllä ja näin, kuinka pitkäjalkainen lukki käveli tyynyni yli. En ole eläessäni pelännyt hämähäkkejä, päin vastoin ne ovat olleet minusta aina hyvinkin sympaattisia otuksia, joita kannoin sisätiloista ulos, ettei niitä tapettaisi. Siinä tilanteessa kuitenkin koin ääretöntä kauhua, enkä pystynyt "peloltani" liikahtamaan. Lopulta kun tilanne laukesi, painauduin peiton alle, enkä uskaltanut tulla enää ennen aamua ulos.
Toinen minkä muistan alkuajoilta, oli sellainen, että heräsin jälleen yöllä ja näin, kuinka kirjahyllystä, joka oli sänkyni vieressä, laskeutui iso, musta ja sotkuinen... Jokin. Se näytti jollakin tavalla lankakerältä, mutta oli elävän oloinen, ja sen keskellä oli punainen valo. Sama kauhu taas täytti minut, tällä kertaa myös siksi, etten tiennyt mikä se jokin oli. Ja sama loppu kuin ekalla kerralla.
Nämä olivat kokemuksia "ensimmäiseltä kaudelta". Sitten oli taukoa niin kauan, kunnes muutin omilleni, mieheni kanssa yhteen. Ne alkoivat taas. Silloin aloin havahtua sänkystä tuijottaen seinää, johon ilmestyi kaikenmaailman tuntemattomia koukeroita ja symboleita. Ne muodostuivat ikään kuin varjoista. Näitä vastaavia tuli lukemattomia kertoja, mutta niitä kaikkia yhdisti kuitenkin sama kaava: Ne katosivat sitten kun silmäni räpsyivät. Tässä kohtaa vielä koin nämä pelottavina kokemuksina, mutta en enää niin pahoina, koska aloin tottua niihin.
Kolmannen kerran nämä alkoivat ehkä pari vuotta sitten, ja niistä alkoi tulla hyvinkin arkipäiväisiä asioita. Samat koukerot ja symbolit ovat vieläkin satunnaisesti ohjelmistossa. Nykyään kun halvaus tulee, tajuan jo usein siinä tilanteessa mistä on kyse. Olenkin yrittänyt monesti saada koukeroista selvää, mutta "yllättäen" se ei tunnu olevan mahdollista. Silmäni räpsähtävät aina lopulta, vaikka kuinka päätän, että nyt pidän väkisin silmäni auki ja katson tarkkaan. Olen siis kääntänyt kohtausten aiheuttaman pelon uteliaisuudeksi, mikä on vaikuttanut siihen, että halvaus ei kestä kauaa.
Toisinaan näen jotakin "normaalista" koukeroista poikkeavaa, kuten seinistä irtautuvia muotoja, mutta niitä on aivan mahdotonta selittää sanoin, koska niissä ei ole mitään järkeä. Välillä pelko iskee vieläkin, mutta ei todellakaan enää samalla tavalla kuin alussa, luojan kiitos!
Kaiken kaikkiaan nämä unihalvaukset ovat kuitenkin pieni ongelma vain, varsinkin kun tietää, että ne ovat vain kehon ja pään yhteyden häiriötila. (Vai...?)
