Sukulaiseni tekemä tulkinta Huhtikuulle:
Kuukauden kysymys: Minkä asian tekeminen saa minut unohtamaan ajankulun?
"Queen of Raphael" (Taroteissa Maljojen Kuningatar)
Viisaus, luotettavuus, mystisyys. Lujassa ylemmässä ohjauksessa ja suojeluksessa. Paljon annettavaa ja ammennettavaa. Hyvä sydän, joka vetää hyviä energioita puoleensa. Sallithan itsesi nauttia ja ymmärräthän omat rikkautesi? Näetkö, mitä muut näkevät sinussa? Annatko muiden nähdä sen, mitä itse näet? Olet niin paljon rikkaampi kuin uskotkaan.
Oma tulkintani Huhtikuulle:
"Maljojen 9"
Onni, ylitsevuotava rakkaus, syvä ilo, kaikki on tasapainossa ja harmoniassa. Kokonaisvaltaisesta ilosta syntyy syvä onnellisuuden tunne, joka ei ole seurausta pinnallisista asioista. Se kertoo onnesta, joka saa voimansa levollisesta sielusta. Tämä hetki on täynnä harmoniaa ja sisäistä iloa, antaudu sille. Älä menetä tätä tilaisuutta. Hengitä ja tunne. Nauti sekä yksinäisyydestä, että muiden seurasta.
Oma yhteenveto:
Minun täytyy kyllä nyt huokaista, ja syvään. Tämä on ensimmäinen kuukausi tähän mennessä, jonka tulkinnat tuntuvat menneen täysin eri tavalla, miten toukokuu, ainakin tähän mennessä, on sujunut. Minulla on ollut Toukokuun (ja ylipäätään kevään, mutta erityisesti Toukokuun) kanssa jo vuosien ajan erikoinen suhde. Toukokuun kun tuppaa olemaan se kuukausi, jolloin elämä tarjoaa sitruunoitaan roppakaupalla. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus siinä suhteessa. Sen tarkemmin en nyt lähde erittelemään mitä kaikkea Toukokuu ylipäätään on tarjonnut suuressa "ihanuudessaan" jo vuosien ajan, mutta sen voin sanoa, että jälleen minulta kuoli yksi läheinen heti Toukokuun alussa (Huhtikuun tulkinnassa itselleni tuli fiilis kuolemasta, ehkä se oli jokin ennakko varoitus tähän liittyen?)
Myrskyä on ollut aivan riittävästi muutenkin omassa elämässä nyt tämän kuukauden osalta. Enkä ole pystynyt nauttimaan harmoniasta, ilosta tai muistakaan hyvistä energioista. On kuitenkin huomion arvoinen seikka, että minun ja sukulaiseni tekemät tulkinnat ovat hyvin samankaltaiset, ja niiden perusteella tämän kuukauden piti olla todella hyvä. Ehkä nämä tulkinnat olivatkin tarkoitettu rohkaiseviksi tämän kuukauden osalta? Että pitäisi muistaa kiinnittää huomiota niihin hyviinkin asioihin, vaikka lokaa sataisi kuinka paljon niskaan. Ainakin toivon, että tämä ei tarkoita sitä, että silloin kun elämässä on kaikki päälaellaan, asiat olisivat tasapainossa ja harmoniassa, huhhuh! No joo, en jaksa uskoa noin ihan vakavissani ainakaan.
Kuukauden kysymykseen sen sijaan pystyn vastaamaan yllättävän helposti, sillä olen tämän kuukauden aikana useamman kerran havahtunut siihen, että kello on loikkinut yhtäkkiä suuria harppauksia eteen päin. Vastaavasti olen huomannut olevani useamman kerran tilanteissa, joissa kello taas ei tunnu etenevän millään eteen päin. Nuo tilanteet usein liittyvät tietynlaisten ihmisten seuraan, mikä on ehkä jollakin tavalla viesti siitä, että niihin tilanteisiin ei kannattaisi hakeutua.
Joka tapauksessa, asioita, joiden aikana unohdan ajan kulun, olen tässä kuussa huomannut olevan: Lapsuudenystäväni kanssa vietetty aika, kirjoittaminen, erään pelin pelaaminen (Voi, ikävä kyllä Tabletilla olen kuluttanut aikaani enemmän kuin ehkä tarvitsisi, mutta se on tuntunut välillä olevan ainoa keino päästä pään sisällä pyörivistä asioista pois), sekä viimeisenä ja ehkä kaikkein yllättävimpänä: Työ. Siis palkkatyöni, jossa käyn ja jossa tunnen/ tiedän olevani väärällä alalla. En voi sanoa, että viihtyisin erityisen hyvin siinä vieläkään, ja tuskin tulen viihtymäänkään, mutta se on tuonut jonkinlaista turvaa. Kun elämässä tapahtuu ja myrskyää, niin jokin asia on ollut sentään varmaa ja muuttumatonta: Se, että herään joka ikinen arkiaamu töihin, vietän siellä päiväni, jonka jälkeen palaan kotiin jälleen epävarmana tulevista asioista ja sydän raskaana.
Tämä kirjoitukseni kuulostaa nyt uudelleen luettuna siltä, että elämäni olisi aivan pelkkää kauheutta, ja uisin masennuksen syvissä syövereissä, mutta näin ei ole. Masentunut en ole tällä hetkellä. On kuitenkin niin paljon kaikkea ihanaakin elämässä, ja kun asioita miettii rationaalisesti niiden kurjien tilanteiden yläpuolelta: Minulla on asiat oikeasti hyvin. Kun ne vain muistaisi aina kaiken ikävän keskellä. Ja tiedän, että kyllä kaikki tulee järjestymään ajallaan. Nyt vain pitää muistaa miettiä noita asioita, joita tulkinnoissa oli, ja manifestoida niitä. Silloin ne ajallaan ilmestyvät elämään.
 |
| Toukokuun kivi on smaragdi. Kuva löydetty googlesta: http://whataearth.com/product/emerald |
Joka tapauksessa, asioita, joiden aikana unohdan ajan kulun, olen tässä kuussa huomannut olevan: Lapsuudenystäväni kanssa vietetty aika, kirjoittaminen, erään pelin pelaaminen (Voi, ikävä kyllä Tabletilla olen kuluttanut aikaani enemmän kuin ehkä tarvitsisi, mutta se on tuntunut välillä olevan ainoa keino päästä pään sisällä pyörivistä asioista pois), sekä viimeisenä ja ehkä kaikkein yllättävimpänä: Työ. Siis palkkatyöni, jossa käyn ja jossa tunnen/ tiedän olevani väärällä alalla. En voi sanoa, että viihtyisin erityisen hyvin siinä vieläkään, ja tuskin tulen viihtymäänkään, mutta se on tuonut jonkinlaista turvaa. Kun elämässä tapahtuu ja myrskyää, niin jokin asia on ollut sentään varmaa ja muuttumatonta: Se, että herään joka ikinen arkiaamu töihin, vietän siellä päiväni, jonka jälkeen palaan kotiin jälleen epävarmana tulevista asioista ja sydän raskaana.
Tämä kirjoitukseni kuulostaa nyt uudelleen luettuna siltä, että elämäni olisi aivan pelkkää kauheutta, ja uisin masennuksen syvissä syövereissä, mutta näin ei ole. Masentunut en ole tällä hetkellä. On kuitenkin niin paljon kaikkea ihanaakin elämässä, ja kun asioita miettii rationaalisesti niiden kurjien tilanteiden yläpuolelta: Minulla on asiat oikeasti hyvin. Kun ne vain muistaisi aina kaiken ikävän keskellä. Ja tiedän, että kyllä kaikki tulee järjestymään ajallaan. Nyt vain pitää muistaa miettiä noita asioita, joita tulkinnoissa oli, ja manifestoida niitä. Silloin ne ajallaan ilmestyvät elämään.
