"Maailmanlopun unet"

On unia, ja sitten on unia. Monet unet erottuvat niistä "tavallisista" unista, joko painajaismaisuutensa tai muuten erikoisuutensa vuoksi. Nämä unet kuitenkin, joista tässä kirjoitan, ovat aivan omaa lukuaan. Olen nähnyt "maailmanlopun unia" kolmesti. Kaksi näistä unista on ollut viimeisen vuoden sisään, ja yksi, se ensimmäinen, oli joskus muutama vuosi sitten.

Nämä unet ovat erottuneet muista unista absurdisuudellaan. Niissä on ollut elementtejä, joita ei pysty kuvailemaan sanoilla, koska yksinkertaisesti sanoja niille asioille ei ole. Silti olen kuitenkin unissani ne nähnyt. Muistan, kuinka tämän viimeisimmän unen aikana ajattelin, että tämä on yhtä järjetöntä, kuin  H.P. Lovecraftin kirjoissaan kuvailemat asiat. Tämän vuoksi niistä on hieman typerää kirjoittaa tänne, koska niistä ei muut saa juuri mitään muuta irti, kuin sen, että ne ovat tavallista erikoisempia unia, mutta minulle ne on ollut voimakkuutensa takia merkittäviä.

Tähtiuni

Tämä uni on viimeisin, ja näin sen viime viikonloppuna. Tässä unessa seisoin muutaman läheiseni, sekä lukuisten vieraiden ihmisten kanssa lähellä kotiani sijaitsevalla moottoritiellä. Oli yöaika. Katselimme taivaalle, ja ihmettelimme mitä on tapahtumassa, kun tähdet, tai tarkemmin sanottuna tähtiryhmät liikkuivat taivaalla edestakaisin. Välillä kolme tähteä, kolmion mallissa liikkui ympäriinsä, ja välillä useampi. Jokin tähti katosi yhtäkkiä, ja ilmestyikin hetken päästä kirkkaampana takaisin.

Kuu oli taivaalla sirppinä, ja välillä jokin näkymätön "suti" tuntui venyttävän kuun reunoja ympäriinsä, ikään kuin olisi Photoshopin Smudge- työkalulla työskennelty. Tämän lisäksi taivaalla näkyi lyhyitä, haaleita, suorakaiteen muotoisia valoja, jotka väreilivät koko ajan. Pohdimme unessa yhden läheiseni kanssa, että ne valot ovat selvästikin jonkin aluksen laskeutumistelineet, ja että nyt sitten jotakin on saapumassa maahan. Tässä vaiheessa unta tajusin, että nyt ilmeisesti koitti maailmanloppu. Vaikka tilanne ympärillä tuntui olevan kaoottinen, ja itsekin unessa tunsin kuumotusta vieraista asioista taivaalla, oli oma suhtautumiseni maailmanloppuun lähinnä vain arkipäiväinen asia, että nyt se sitten koitti. Ikävä kyllä tässä kohtaa uni katkesi, tai sitten en vain muista pidemmälle.

Naakkauni

Tämä uni tapahtui vajaa vuosi sitten. Tässä unessa seisoin appivanhempieni pihalla koirieni kanssa ja katselin taivaalle, joka oli kylmänharmaa väriltään, niin kuin talvella, vaikkakaan lunta ei ollutkaan missään. Näin, kuinka heidän talonsa harjan takaa tuli esiin jokin valtavan iso, musta pilvi, joka osoittautuikin suureksi naakkaparveksi.  Naakat rupesivat kaartelemaan yläpuolellani ympäriinsä, ja parvi muodosti erikoisia kuvioita liikkuessaan. Ne erkaantuivat toisistaan välillä, ja sitten taas palasivat aggressiivisesti takaisin, tiiviiksi parveksi. Tässä vaiheessa unta minulle tuli kiire saada koirani turvaan, sillä naakat tuntuivat uhkaavilta. Niinkuin unissa on tapana, ei mikään tuntunut onnistuvan, ja aina kun sain toisen koirani sisälle, toinen olikin karannut jo uudestaan ulos.

Lopulta sain kummankin koirani sisälle ja katsoin vielä taivaalle, jolloin huomasin, että naakat alkoivat syöksyä minua kohti. Pääsin juuri ja juuri taloon sisälle turvaan ja oven kiinni, kun naakat iskeytyivät päin taloa, samalla vaurioittaen appivanhempieni kotia. Menimme anoppini kanssa seuraamaan tilannetta heidän olohuoneensa ikkunasta ja katselimme, kun naakkoja tuli aina vain lisää. Siinä sen kummemmin hätkähtämättä anoppini sanoi vain, että "nyt taisi sitten koittaa se...", johon itse jatkoin myöskin aivan rauhallisena: "...maailmanloppu". Maailmanlopun tajuaminen oli jälleen aivan mitäänsanomaton asia, aivan kuin säästä olisimme keskustelleet. Ja jälleen uni päättyi tässä kohdassa.

Jeesusuni

Tässä vaiheessa haluan taas korostaa sitä, että en ole sillä tavalla uskonnollinen tyyppi, että tällä Jeesuksen ilmestymisellä uneeni olisi ollut hengellinen merkitys. Tämä uni oli kuitenkin ensimmäinen, jonka näin tämän kaltaisista unista, ja tästä on jo jokunen vuosi aikaa. Asuin kuitenkin jo mieheni kanssa, joten uni on ollut viimeisen viiden vuoden aikana.

Makasin unessa isovanhempieni sohvalla, ja katselin (jälleen) ikkunan läpi harmaalle, mutta valoisalle taivaalle. Heidän pihallaan oli (Ihan myös oikeassakin elämässä) suuri kuusi, jonka takaa alkoi näkyä jotakin tummaan. Rupesin seuraamaan, kuinka se jokin tumma alkoi laajentua isommaksi, ja yhtäkkiä koko taivas oli mustanvioletti. Muistan unessa ajattelleeni, että minun on pakko tuijottaa tuota näkymää herkeämättä, enkä saisi räpäyttää silmiäni, sillä muuten tuo kaikki katoaisi tai tapahtuisi jotakin muuta. Siinä tuijottaessani taivalle, sinne ilmestyi salamoita, jotka muodostivat pyöreän "kehyksen", jonka keskelle ilmeistyi Jumala/ Jeesus. En silloin ollut aivan varma, että kumpi oli kyseessä, mutta jälkeen päin olen vakuuttunut siitä, että kyseessä oli Jeesus.

Aivan tarkkaan en enää muista jokaista yksityiskohtaa tästä unesta, mutta jossakin vaiheessa kuitenkin tajusin, että nyt tuli maailmanloppu. Silloinkin vain totesin sen itselleni, vaikka unessa olikin painostava ilmapiiri. Tästä pidemmälle en muista.

Yhteenvetoa

Näitä kaikkia kolmea unta on yhdistänyt se, että tajuan yhtäkkiä, että maailmanloppu on alkanut. Ja ei, minä en ole maailmanlopun odottaja, enkä pelkää ajatusta siitä. Ja vaikka olen näitä unia nähnyt, ja ne ovat tuntuneet todella vaikuttavilta ja todellisilta, en siltikään osaa pitää tätä maailmanloppuasiaa, noh, sanotaanko nyt maailmanloppuna. Lisäksi kaikissa näissä unissa, suhtautumiseni maailmanloppuun on ollut hyvin neutraali.

En tiedä mikä tämä unieni maailmanloppu sitten kuvaa. Jonkin aikakauden päättymistä? Ilmeneekö kiinnostukseni maailmankaikkeuden mysteereihin tämänkaltaisina unina? Mistä kylmänviileä suhtautumiseni maailmanloppuun unissani johtuu? Jokin näissä unissa on ollut todella merkityksellistä minulle, kun ne ovat jääneet niin vahvoina mieleeni. Ne ovat olleet todella selkeitä ja yksityiskohtaisia, ihan kuin olisin katsonut ne teräväpiirtotelevisiosta.

Äärettömän kiehtovia unia, ja olen iloinen, että muistan uneni yleensä hyvin. Vielä kiehtovampaa olisi saada selville, mistä nämä unet juontavat juurensa, mutta sittä, että selviääkö ne koskaan... Ei voi tietää!

Selvänäkijän tapaaminen

Meillä oli jälleen viime lauantaina tapaaminen "hihhuliporukkamme" kanssa. Tähän tapaamiseen oli kutsuttu paikalle myös selvänäkijä, jolta saimme jokainen oma henkilökohtaisen istunnon. Aikaisempaa kokemusta minulla ei selvänäkijältä ollutkaan, joten olin luonnollisesti todella utelias ja innostunut asiasta.

En käy kuulemiani asioita hirmuisen yksityiskohtaisesti lävitse, sillä en koe tarvetta jakaa kaikkea ulkopuolisille, mutta joitakin pääpiirteitä voisin tähän listata. 

• Löydämme mieheni kanssa tänä keväänä juuri unelmiamme vastaavan talon. Se sijaitsee hieman kauempana, kuin mihin olemme varautuneet, mutta tulemme pääsemään muuten helpommalla, kuin mitä olemme osanneet odottaa.
• Tulemme saamaan lapsen, kovasti toivotun pojan, noin viiden vuoden päästä.
• Tulen vaihtamaan nykyisestä työstäni pois, uuden alan opiskelun kautta, ja työni tulee olemaan hoitoalalla. Ei kuitenkaan kristallihoitajantyötä.
• Entisissä elämissäni olen ollut intiaani, mahdollisesti inka. Olen ollut tavallinen työntekijä, hoitaja ja parantaja. Lisäksi jossakin toisessa elämässä olen ollut poika, joka on lähetetty luostariin kasvamaan.

Näiden lisäksi tuli pari henkilökohtaisempaa asiaa, jotka jätän omaan tietooni. 

Tulevaa koskevista asioista en tietenkään osaa oikein vielä sanoa mitään, muuta kuin, että toivon todella paljon, että taloasiamme etenisi yllämainitulla tavalla. Sinällään hauska "sattuma", että vuositulkinnassani, joko itse tekemässäni, tai sukulaiseni tekemässä, en muista ulkoa kummassa, oli maininta tälle keväälle, että jokin pitkäaikainen, suuri haave tulee täyttymään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

Lapseen liittyen, tuo aika ainakin varmaan voisi pitää paikkaansa, viiden vuoden päästä olen kolmissakymmenissä, mitä olen itse aina pitänyt sellaisena ikänä, jolloin voisin ajatella tulevani äidiksi.

Opiskeluja minulle on kyllä tulossa, mutta onko se sitten tuo hoitoala? Minulla on ajatukset tulevaisuuteni suhteen jälleen menneet aivan sekaisin, enkä tiedä mitä ihmettä haluaisin/ pystyisin tekemään työkseni. Muutamien takaiskujen vuoksi aiemmat suunnitelmani ovat alkaneet horjua. Luotan kuitenkin, että kun on oikea hetki, tiedän miten asiat pitää tehdä. 

Entisistä elämistä minulla olisi muutenkin paljon asiaa, mutta käyn tässä läpi vain nyt selvänäkijällä ilmi tulleet asiat. Kumpikin näistä elämistä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Olin lapsena todella kiinnostunut Inkoista, Mayoista, Asteekeista jne. Olin vakuuttunut yhdessä vaiheessa, että minusta tulee arkeologi aikuisena, ja odotin innolla historian alkamista koulussa. No, koulun historia osoittautuikin silloin minulle suureksi pettymykseksi, mikä osaltaan saattoi myös vaikuttaa tämän arkeologihaaveen lyttääntymiseen.  

Tarhaikäisestä, ala-asteen loppuaikoihin asti olin varma, että joudun lähtemään luostariin nunnaksi, koska pelkäsin, ettei kukaan tule haluamaan minusta itselleen vaimoa. Tämä sopisi yksiin tuon menneen elämän luostarielämän kanssa. Ironista sinällään, että rupesimme mieheni kanssa seurustelemaan ollessamme vielä aivan lapsia. Siinä karisi sitten se yksinjäämisenpelko. 

Olen tyytyväinen siihen, että lähdin mukaan tähän. Jälkeen päin olisi harmittanut, jos en olisi käyttänyt tällaista tilaisuutta hyväkseni, vaikka ikävä kyllä täytyy todeta, että aivan kaikki kuulemani asiat eivät vakuuttaneet minua. Päätin, että käyn vielä joskus toisella selvänäkijällä, ennen lopullista mielipidettä asian suhteen. 

 Joka tapauksessa, nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, että eteneekö talohankkeemme tässä lähiaikoina. Se, että pitääkö se paikkaansa selviää ainakin hyvin pian!

Vuosikatsaus 2017: Helmikuu

Sukulaiseni minulle tekemän tulkinnan tärpit Helmikuulle:

Kuukauden kysymys: "Millaisen elämänohjeen antaisin itselleni, jos olisin itseni äiti, joka toivoo lapselleen onnea?"

Alkukankeutta jossakin asiassa, missä vähintään jokin osa on uutta. Täytyisi muistaa armollisuus ja oikeudemukaisuus, erityisesti omaa itseä kohtaa. Asiat tulevat kyllä järjestymään, vaikkei siltä tällä hetkellä tuntuisi. Itselleen täytyy saada jotakin hyvää, jotta jaksaa antaa hyvää myös muille.

Oma tulkintani Helmikuulle 

"Lanttien 4: Voima"

Kaikki on niinkuin pitää, tiettyyn järjestykseen alistumisella on hyvät ja huonot puolensa. Ihminen, jolla on luonteenlujuutta, jämäkkyyttä ja häneen voi luottaa. Pysyy uskollisena periaatteilleen ja tekee kaiken ehdottoman rehellisesti. Hän saattaa puolustaa ajatuksiaan innokkaasti, jolloin rakkaudella tai inhmillisyydellä ei ole sananvaltaa. Mielihalut tukahdutetaan, jotta ei joudu kyseenalaistetuksi. Lämmön ja ystävällisyyden korvaa kylmyys ja kovuus. Kannattaa kiinnittää huomiota, onko tämä hyvä vai huono asia. Tarvitseeko joku päättäväisyyttä ja lujuutta enemmän, vai tulisiko hänen yrittää olla lempeämpi muita ja itseään kohtaan.

Oma yhteenveto

Tämä ei ollut ihan niin selkeätä kauraa, kuin Tammikuun tulkinta. Kuitenkin näistä löytyy se yhteneväisyys, että takkuamista on jonkin asian alkamisessa, mutta asiat ovat nyt sillä mallilla, kuin niiden kuuluukin olla. Pitää vain mennä mukana ja luottaa, että asiat menevät parhain päin, vaikkei se siltä tuntuisikaan. Ainakin tällä hetkellä kaikki tuntuu menevän päin honkia siinä määrin, että toivon todella paljon tällä kaikella olevan oikeasti jokin tärkeä merkitys. Jokin suurempi voima hallitsee nyt.

Helmikuun kivi: Ametisti

 Tämähän oli myös tämän vuoden teemaan liittyen: Kaikki sujuu hyvin, vaikka tuntuisi, että asioista ei tule mitään. Se ajatus on antanut nyt voimaa. Asiat tuntuvat tällä hetkellä kovin sekavilta, ja asiaan varmaan vaikuttaa hyvin pitkälti se, etten ole saanut kunnolla nukuttua viime aikoina. Eli, kaipailen sitä selkeyttä kovasti tällä hetkellä, mikä oli myös yksi tämän vuoden teemoista. Nyt vain pitäisi pysähtyä hetkeksi ja hiljentyä, jotta se mielen hälinä rauhoittuisi ja pystyisin rentoutumaan. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta olenpahan ainakin tiedostanut tämän asian! 

Kaikella on tarkoituksensa

Viime yönä tämä lausahdus pääsi taas kerran osoittamaan todenperäisyytensä. Lähdimme puoliltaöin mieheni kanssa viemään koiriamme lenkille. Tarkoituksenamme oli käydä vain nopeasti kääntymässä läheisessä metsässä, mutta jostain syystämme lähdimmekin yksissä tuumin kävelemään pidempää reittiä, ja naurahdimmekin, että jaaha, kävelläänkin sitten pidempi yölenkki. Kävelimme ison tien varteen, ja lähdimme etenmään sen viertä. Koirat olivat innoissaan maahan vasta sataneesta lumesta ja keli oli muutenkin ihan passeli, joten päätimme venyttää vielä vähän pidemmäksi lenkkiä. Kun tulimme risteykseen, josta olisimme normaalisti viimeistään kääntyneet kotia kohti, päätimmekin vielä vähän pidemmälle venyttää lenkkiä. Eli, venytimme lenkkiä kolme kertaa aikomaamme nähden, ihan huviksemme vain.

Kiersimme tätä kotialuettamme kaikessa rauhassa ja höpöttelimme niitä näitä. Rupesimme muistelemaan, että kuinka usein yöaikaan olemmekaan päätyneet auttamaan jotakuta, kun olemme olleet koiralenkillä. Saman tien läheisestä mutkasta hortoili vastaan mies, jolle ei kävelytien leveys riittänyt. Hän oli nähtävästi lähtenyt läheisesti pubista hiljattain, ja oli nauttinut enemmän alkoholia kuin pää oli kestänyt. Siinä tottakai ensimmäisenä tuli mieleen, että minkähänlainen tapaus tämä on ohitettavaksi, joillekkin kun tuo Kuningas Alkoholi toimii lähinnä rähinäviinana. Pohdimme, että mahtaakohan tuo kaveri päästä kotiin asti, sen verran lennokasta tuo kulku oli. Huokaisimme helpotuksesta kun näimme, että mies kääntyi kerrostalon pihaan, vaara oli ohi. Päästyämme itse kerrostalon pihan kohdalle, huomasimme, että tuo äskeinen mies makasi selällään maassa. 

Mieheni lähti pihaan tarkastamaan miehen kuntoa, sai kontaktin häneen ja auttoi hänet ylös. Mies ei ilmeisesti ollut satuttanut itseään kaatuessaan sen kummemmin, mutta kännisähän tuo oli kuin käki. Mies oli kovin mielissään tästä huomaavaisesta eleestä tajuten jotenkuten oman kuntonsa, ja pyysikin varovasti, voisiko mieheni saattaa hänet kotiinsa, jonka mieheni myös teki kädestä pitäen. Mies kehui vuolaasti sitä, ettemme olleet jättäneet häntä jäiseen maahan makaamaan, ymmärsi varmasti myös itsekin sen, että siinä olisi voinut hengenlähtö olla lähellä. Tämä mies ei olisi ikimaailmassa siinä kunnossa päässyt kotiinsa saakka, vaikka asuikin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Mieheni joutui ihan tosissaan tekemään työtä, että sai raahattua herran rappuset ylös, ja vielä niin, ettei tämä rojahtanut sieltä samantien alas. Mies saatiin siis lopulta omaan kotiinsa turvallisesti, ja toivottavasti ymmärsi saman tien mennä nukkumaan.

Itse lähdimme hyvillä mielin kotiin, kun olimme saaneet autettua miestä mäessä. Sillä todellakin oli tarkoituksensa, miksi lähdimme venyttämään lenkkiämme aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Jos olisimme kääntyneet yhdestäkään aiemmasta risteyksestä, emme olisi nähneet miestä laisinkaan, ja kuka tietää, kuinka kauan hän olisi siellä maassa lojunut. 

Vaikka kerroin tämän jutun todella tarkasti, tarkoituksenani ei ole esittää mitään äiti Teresaa, vaan ihan puhtaasti hehkuttaa sitä, miten kaikella on tarkoituksensa, ja sitä, että jos tulee tunne, että jokin asia täytyisi tehdä jotenkin toisella tavalla kuin mitä alunperin oli suunnitellut, niin silloin kannattaa myös niin tehdä. Olivat nuo sitten jonkinlaisia etiäisiä, viestejä henkkioppailta/ enkeleiltä, tai kuudennenaistin aistimia asioita, niin niitä kannattaa aina kuunnella. Se voi vielä pelastaa jonkun.