Selvänäkijän tapaaminen

Meillä oli jälleen viime lauantaina tapaaminen "hihhuliporukkamme" kanssa. Tähän tapaamiseen oli kutsuttu paikalle myös selvänäkijä, jolta saimme jokainen oma henkilökohtaisen istunnon. Aikaisempaa kokemusta minulla ei selvänäkijältä ollutkaan, joten olin luonnollisesti todella utelias ja innostunut asiasta.

En käy kuulemiani asioita hirmuisen yksityiskohtaisesti lävitse, sillä en koe tarvetta jakaa kaikkea ulkopuolisille, mutta joitakin pääpiirteitä voisin tähän listata. 

• Löydämme mieheni kanssa tänä keväänä juuri unelmiamme vastaavan talon. Se sijaitsee hieman kauempana, kuin mihin olemme varautuneet, mutta tulemme pääsemään muuten helpommalla, kuin mitä olemme osanneet odottaa.
• Tulemme saamaan lapsen, kovasti toivotun pojan, noin viiden vuoden päästä.
• Tulen vaihtamaan nykyisestä työstäni pois, uuden alan opiskelun kautta, ja työni tulee olemaan hoitoalalla. Ei kuitenkaan kristallihoitajantyötä.
• Entisissä elämissäni olen ollut intiaani, mahdollisesti inka. Olen ollut tavallinen työntekijä, hoitaja ja parantaja. Lisäksi jossakin toisessa elämässä olen ollut poika, joka on lähetetty luostariin kasvamaan.

Näiden lisäksi tuli pari henkilökohtaisempaa asiaa, jotka jätän omaan tietooni. 

Tulevaa koskevista asioista en tietenkään osaa oikein vielä sanoa mitään, muuta kuin, että toivon todella paljon, että taloasiamme etenisi yllämainitulla tavalla. Sinällään hauska "sattuma", että vuositulkinnassani, joko itse tekemässäni, tai sukulaiseni tekemässä, en muista ulkoa kummassa, oli maininta tälle keväälle, että jokin pitkäaikainen, suuri haave tulee täyttymään. Tätä odotan mielenkiinnolla.

Lapseen liittyen, tuo aika ainakin varmaan voisi pitää paikkaansa, viiden vuoden päästä olen kolmissakymmenissä, mitä olen itse aina pitänyt sellaisena ikänä, jolloin voisin ajatella tulevani äidiksi.

Opiskeluja minulle on kyllä tulossa, mutta onko se sitten tuo hoitoala? Minulla on ajatukset tulevaisuuteni suhteen jälleen menneet aivan sekaisin, enkä tiedä mitä ihmettä haluaisin/ pystyisin tekemään työkseni. Muutamien takaiskujen vuoksi aiemmat suunnitelmani ovat alkaneet horjua. Luotan kuitenkin, että kun on oikea hetki, tiedän miten asiat pitää tehdä. 

Entisistä elämistä minulla olisi muutenkin paljon asiaa, mutta käyn tässä läpi vain nyt selvänäkijällä ilmi tulleet asiat. Kumpikin näistä elämistä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Olin lapsena todella kiinnostunut Inkoista, Mayoista, Asteekeista jne. Olin vakuuttunut yhdessä vaiheessa, että minusta tulee arkeologi aikuisena, ja odotin innolla historian alkamista koulussa. No, koulun historia osoittautuikin silloin minulle suureksi pettymykseksi, mikä osaltaan saattoi myös vaikuttaa tämän arkeologihaaveen lyttääntymiseen.  

Tarhaikäisestä, ala-asteen loppuaikoihin asti olin varma, että joudun lähtemään luostariin nunnaksi, koska pelkäsin, ettei kukaan tule haluamaan minusta itselleen vaimoa. Tämä sopisi yksiin tuon menneen elämän luostarielämän kanssa. Ironista sinällään, että rupesimme mieheni kanssa seurustelemaan ollessamme vielä aivan lapsia. Siinä karisi sitten se yksinjäämisenpelko. 

Olen tyytyväinen siihen, että lähdin mukaan tähän. Jälkeen päin olisi harmittanut, jos en olisi käyttänyt tällaista tilaisuutta hyväkseni, vaikka ikävä kyllä täytyy todeta, että aivan kaikki kuulemani asiat eivät vakuuttaneet minua. Päätin, että käyn vielä joskus toisella selvänäkijällä, ennen lopullista mielipidettä asian suhteen. 

 Joka tapauksessa, nyt jään mielenkiinnolla odottamaan, että eteneekö talohankkeemme tässä lähiaikoina. Se, että pitääkö se paikkaansa selviää ainakin hyvin pian!