Viime yönä tämä lausahdus pääsi taas kerran osoittamaan todenperäisyytensä. Lähdimme puoliltaöin mieheni kanssa viemään koiriamme lenkille. Tarkoituksenamme oli käydä vain nopeasti kääntymässä läheisessä metsässä, mutta jostain syystämme lähdimmekin yksissä tuumin kävelemään pidempää reittiä, ja naurahdimmekin, että jaaha, kävelläänkin sitten pidempi yölenkki. Kävelimme ison tien varteen, ja lähdimme etenmään sen viertä. Koirat olivat innoissaan maahan vasta sataneesta lumesta ja keli oli muutenkin ihan passeli, joten päätimme venyttää vielä vähän pidemmäksi lenkkiä. Kun tulimme risteykseen, josta olisimme normaalisti viimeistään kääntyneet kotia kohti, päätimmekin vielä vähän pidemmälle venyttää lenkkiä. Eli, venytimme lenkkiä kolme kertaa aikomaamme nähden, ihan huviksemme vain.
Kiersimme tätä kotialuettamme kaikessa rauhassa ja höpöttelimme niitä näitä. Rupesimme muistelemaan, että kuinka usein yöaikaan olemmekaan päätyneet auttamaan jotakuta, kun olemme olleet koiralenkillä. Saman tien läheisestä mutkasta hortoili vastaan mies, jolle ei kävelytien leveys riittänyt. Hän oli nähtävästi lähtenyt läheisesti pubista hiljattain, ja oli nauttinut enemmän alkoholia kuin pää oli kestänyt. Siinä tottakai ensimmäisenä tuli mieleen, että minkähänlainen tapaus tämä on ohitettavaksi, joillekkin kun tuo Kuningas Alkoholi toimii lähinnä rähinäviinana. Pohdimme, että mahtaakohan tuo kaveri päästä kotiin asti, sen verran lennokasta tuo kulku oli. Huokaisimme helpotuksesta kun näimme, että mies kääntyi kerrostalon pihaan, vaara oli ohi. Päästyämme itse kerrostalon pihan kohdalle, huomasimme, että tuo äskeinen mies makasi selällään maassa.
Mieheni lähti pihaan tarkastamaan miehen kuntoa, sai kontaktin häneen ja auttoi hänet ylös. Mies ei ilmeisesti ollut satuttanut itseään kaatuessaan sen kummemmin, mutta kännisähän tuo oli kuin käki. Mies oli kovin mielissään tästä huomaavaisesta eleestä tajuten jotenkuten oman kuntonsa, ja pyysikin varovasti, voisiko mieheni saattaa hänet kotiinsa, jonka mieheni myös teki kädestä pitäen. Mies kehui vuolaasti sitä, ettemme olleet jättäneet häntä jäiseen maahan makaamaan, ymmärsi varmasti myös itsekin sen, että siinä olisi voinut hengenlähtö olla lähellä. Tämä mies ei olisi ikimaailmassa siinä kunnossa päässyt kotiinsa saakka, vaikka asuikin kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Mieheni joutui ihan tosissaan tekemään työtä, että sai raahattua herran rappuset ylös, ja vielä niin, ettei tämä rojahtanut sieltä samantien alas. Mies saatiin siis lopulta omaan kotiinsa turvallisesti, ja toivottavasti ymmärsi saman tien mennä nukkumaan.
Itse lähdimme hyvillä mielin kotiin, kun olimme saaneet autettua miestä mäessä. Sillä todellakin oli tarkoituksensa, miksi lähdimme venyttämään lenkkiämme aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Jos olisimme kääntyneet yhdestäkään aiemmasta risteyksestä, emme olisi nähneet miestä laisinkaan, ja kuka tietää, kuinka kauan hän olisi siellä maassa lojunut.
Vaikka kerroin tämän jutun todella tarkasti, tarkoituksenani ei ole esittää mitään äiti Teresaa, vaan ihan puhtaasti hehkuttaa sitä, miten kaikella on tarkoituksensa, ja sitä, että jos tulee tunne, että jokin asia täytyisi tehdä jotenkin toisella tavalla kuin mitä alunperin oli suunnitellut, niin silloin kannattaa myös niin tehdä. Olivat nuo sitten jonkinlaisia etiäisiä, viestejä henkkioppailta/ enkeleiltä, tai kuudennenaistin aistimia asioita, niin niitä kannattaa aina kuunnella. Se voi vielä pelastaa jonkun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti