Tarve ymmärtää

Olen sellainen ihminen, joka haluaa 

ymmärtää aina kaiken syvemmin, kuin mitä pinnalta vaikuttaa. Siinäkin kohtaa olen aurinkomerkilleni, Skorpionille äärimmäisen uskollinen. Ärsyynnyn suunnattomasti, jos vastaani tulee jokin asia mitä en ymmärrä. Ja tällä ymmärtämisen tarpeella tarkoitan asioita, joita meidän on tarkoitettu tässä elämässä käsittelevän, en niinkään niitä universumin mystisyyksiä, sillä olen sinut sen tosiasian kanssa, että maailmankaikkeudessamme on niin paljon sellaista, jota me emme tällä tasolla pysty käsittämään. Sellaista mitä yleensä kutsutaan siksi yliluonnolliseksi.

Joka tapauksessa, palatakseni kirjoituksen alkuperäiseen aiheeseen, ymmärtämisen tarpeeseen, annan tässä nyt hyvin karrikoidun esimerkin, joka ei varsinaisesti kerro minusta, koska esimerkin mukaiset asiat eivät aiheuta minussa sitä ymmärtämisen tarvetta, ainakaan yleensä. Esimerkin kautta teidän on kuitenkin ehkä helpompi ymmärtää mitä tarkoitan:

- Kerrot meneväsi kauppaan, tästä seuraa ajatustentulva: Miksi kauppaan? Mitä tarvitset sieltä? Mitä teet sillä mitä tarvitset? Miksi teet sillä sitä mihin tarvitset sitä? -

 Saitteko ajatuksesta kiinni? Siinä missä joku olisi vain ollut, että okei, kaveri menee kauppaan, niin minä olisin alkanut pohtimaan asian syvempää merkitystä, vaikkakin, kuten sanoin, tämänlainen arkipäiväinen asia ei yleensä herätä minussa tätä ymmärtämisentarvetta.

Mikä sitten herättää? Siihen ei ole mitään yksiselitteistä asiaa, jonakin päivänä jokin asia voi alkaa kiinnostamaan suunnattomasti, mutta jos sama asia olisi tapahtunut vaikka eilen, se ei välttämättä olisi aiheuttanut samaa reaktiota.

Se miksi tämä asia on nyt mielessäni, tätä kirjoittaessa on se, että minulle hyvin läheinen ihminen on käyttäytynyt viime aikoina oudolla tavalla. En pysty ymmärtämään sitä, koska kyseessä ei ole (ainakaan minun käsittääkseni) mikään meidän kahdenvälinen riitatilanne, sillä tämän henkilön käytös on muuttunut myös muitakin kohtaan. Olen kuitenkin pähkäillyt, onko kyseessä nyt kuitenkin jotakin omaa ylitulkintaani, että mitäpä jos kuitenkin vai kuvittelen?

Tänään asia jollakin tavalla nousi erityisen pinnalle, koska näin viime yönä tästä ihmisestä unta, enkä näe hänestä unia "normaalisti". Päivällä sainkin yllättäen häneltä viestin, jossa hän kysyi olenko iltapäivästä kotosalla, jos hän tulisi piipahtamaan. Aikamoinen yhteensattuma, eikö vain? Tämä yhteensattuma sai minut tarkastelemaan tilannetta taas mielessäni, ja siinä kohtaa kun sitten tapasimme, sain viimeistään vakuutuksen itselleni siitä, että jotakin on erilailla, hänen käytöksensä ja puheensa olivat siinä piste i:n päälle.

Nyt päivän mittaan olen huomannut olevani todella ärtynyt asian suhteen, ja helposti tulee kohdistettua se ärtymys kyseiseen ihmiseen, että mitä sekin nyt sillä tavalla käyttäytyy, aikuinen ihminen. Kun purnasin asiaa miehelleni, koin jonkinlaisen valaistumisen hetken, kun tajusin, että enhän minä tosiaan ole vihainen tälle ihmiselle, vaan minua ärsyttää ja turhauttaa se, että en ymmärrä mistä tämä käytös johtuu.

Oli jollakin tavalla todella helpottavaa tajuta tämä asia, niin itsestään selvältä kuin se monelle saattaa kuulostaakin. Olen monesti löytänyt itseni vastaavasta ärtymyksenkehästä, koska en ole ymmärtänyt mistä asiat johtuvat. Nyt kun tajusin asian, ärtymys kyseistä henkilöä kohtaan katosi,  koska nyt ymmärrän mistä se tunne johtui. Eihän se tietenkään sitä tosiasiaa muuta, että tämän ihmisen suhteen jotakin on tapahtunut, mutta oma olo helpottui, kun ei tarvitse kantaa sitä negatiivista tunnetta ymmärtämättömyydestä.

Vastaava asia on monesti tapahtunut esimerkiksi aviopuolisoni kanssa riidellessä. Kyllä, olen todellakinvSkorpioni, viha ja rakkaus leimahtavat yhtä nopeasti. En siis todellakaan ole helpoimmasta päästä oleva vaimo, mutta jotenkin haluaisin elätellä toivoa, että tämä oivallukseni auttaisi silloinkin, kun riitatilanne on päällä, tai mikä parasta, auttaisi ennalta ehkäisemään koko riitaa. Toiveajattelua kenties, mutta onpahan asia noussut nyt tietoisuuteeni.

Minä kun ärsyynnyn todella helposti asioista ja alan äksyilemään. Joskus mielen valtaa muuten vain ikävä tunne jostakin, mitä mieheni (Tai joku muu) on sanonut, vaikka asia ei olisi ollut edes mitenkään negatiivissävytteinen.  Jos vain joskus ehtisin tarttumaan itseäni niskasta kiinni, kun ärtymys alkaa valtaamaan mielen: Onko kyseessä nyt oikea ongelma, vai johtuuko tämä tunne vain siitä, etten ymmärrä jotakin asiaa tarpeeeksi syvästi, vaikka kuinka haluaisin. (Tai mahdollisesti, enkö tule ymmärretyksi oikein, mikä tunne on oma luku sinänsä)

Se mitä tämä ainaisen ymmärtämisen tarve aiheuttaa, on  harmaat hiukset ja kurttuinen otsa. Elämä voisi olla helpompaa jos aina ei tarvitsisi pohtia kaikkea niin kamalan syvästi. Omaa elämää on kuitenkin helpottanut se, että on myöntänyt itselleen olevansa tietynlainen, ja nyt vielä tämän ahaa- elämyksen jälkeen, että joskus asian ainoa todellinen ongelma on oma ymmärtämättömyyden tunne, tuli helpotusta lisää. Parempi hyväksyä itsensä oikkujensa kanssa, kuin tuntea syyllisyyttä siitä ja yrittää mukautua muiden mieleiseksi.