Kuten aiemmikin jo olen tuonut julki, unet ovat yksi kiinnostuksenkohteistani. Minua on useamman vuoden ajan vainonnut yhdellä tietyllä kaavalla toistuva uni. Miljöö saattaa vaihdella, mutta pääpiirteittäin uni on aina samanlainen: Olen itsekseni jossakin mökissä, ja useasti olen saattanut olla vielä nimenomaan mökin vintillä. Mökki on yleensä jossakin syrjäisemmässä paikassa, ja vaikka en näe ympärilläni muita, aistin jonkin ikävän asian läsnäolon jolta yritän piiloutua, tai päästä karkuun.
Alkujaan uneni sijoittuivat aina toiseen mummolaani. Kun olin noin 14- vuotias, nämä unet alkoivat, ja jatkuivat usean vuoden ajan. Välillä saattoi olla kuukausi välissä, että mökkiunta ei näkynyt, mutta sitten välillä niitä saattoi tulla jopa parikin kertaa viikossa. Aina yhtä ahdistavana. Tämän jälkeen oli muutaman vuoden tauko, mökkiunet loppuivat kuin seinään, ja nyt niitä on taas viimeisen vuoden aikana ruvennut tippumaan esiin alitajunnastani.
Tiedän miksi nämä unet alkoivat, mutta en ymmärrä sitä, että miksi niistä tuli toistuvia. Ainahan sitä sanotaan, että unissa nähty talo kertoo omasta kehosta, ja vintin kerrotaan kuvaavan nimenomaan omaa päätä ja ajatuksia, mutta jotenkin en tässä tapauksessa jaksa tähän teoriaan uskoa. Näissä unissa on jotain ihan omaansa.
Varoituksena tähän väliin haluan sanoa, että jos olet kovin herkkä ja mielikuvituksesi saattaa lähteä laukkaamaan valtoimenaan liian helposti, suosittelen ettet lue aivan loppuun asti tätä tekstiä.
Mutta, kuten jo totesinkin, tiedän mistä nämä unet ovat saaneet alkunsa. Eräänä kesänä, ollessani teini-ikäinen olin itseäni pari vuotta vanhemman serkkuni kanssa mummolassamme. Vaarimme oli silloin jo siirtynyt autuaammille nurmille (Voi veljet, tästä muistuikin mieleeni unia juurikin vaariin liittyen), mutta mummumme oli silloin vielä hengissä. Mummolamme oli 1900- luvun alussa rakennettu pieni omakotitalo, josta huomasi jo sen iäkkyyden. Rakennuksen parhaimmat päivät olivat takana päin, mutta asuttava talo se silti oli vielä silloin.
Tässä kohtaa lienee syytä mainita, että minulla on ollut kaksi maalla sijaitsevaa mummolaa, jotka koin eri tavoin jo pienenä lapsena, niissä asuviin henkilöihin liittymättä. Isänpuoleinen mummola tuntui aina todella värikkäältä ja hyvältä paikalta, mutta sitten äidinpuoleinen mummola, jota nämä uneni koskevat, tuntui jo lapsena minusta harmaalta, ja jollakin tavalla pelottavalta. Nimenomaan sisällä talossa. Ulkona, varsinkin kesällä, tuo kyseinen paikka oli paratiisi.
Jo pelkästään tähän mennessä kirjoittamani asiat voisivat olla unieni syynä, mutta näin ei kuitenkaan ole. Tiedän, että ne unet saivat alkunsa siitä yhdestä kerrasta, jolloin olimme siellä serkkuni kanssa. Olimme puuhailleet kaikenlaista koko päivän, ja illalla asetuimme tuvan pirttipöydän ääreen pelailemaan korttia mummumme kanssa, mikä meillä usein oli tapana. Juttelimme niitä näitä, ja lopulta päädyimme keskustelemaan talon historiasta. Talo oli vaarini kasvatti-isän ja tämän vaimon rakentama, ja vaarini vietti lapsuutensa kyseisessä talossa. Tarinoita näistä ihmisistä ja heidän luonteistaan olin kuullut, mutta niihin en ota kantaa, koska en itse heitä koskaan ehtinyt tavata. Joka tapauksessa, siinä pirttipöydän ääressä istuessa, keskikesäniltana, mummumme kertoi meille, että vaarini kasvatti-äiti oli päättänyt aikanaan elämänsä oman käden kautta. Siitä tottakai kiinnostuimme ja utelimme lisää aiheesta. Mummu ei selvästikään olisi ihan kaikkea halunnut kertoa meille, mutta me vain utelimme.
Lopulta mummu katsoi meitä hetken oudosti ja nosti katseensa ylöspäin, ja silloin minulla heräsi epäilys, joka vahvistui heti, kun mummu sai sanottua asiansa loppuun. Tämä kasvatti-äiti oli hirttänyt itsensä siinä talossa, tarkemmin sanottuna sen vintissä. Jo tämä tieto riitti hämmentämään mielikuvitustamme, mutta parastahan asiassa oli se, että jouduimme nukkumaan seuraavan yön tuossa samaisessa vintissä. Se oli kyllä yksi piinaavimmista öistä, joita olen koskaan kokenut. En käytännössä nukkunut laisinkaan, vaan tuijotin kauhusta jäykkänä seinää, uskaltamatta vaihtaa edes asentoa. Kaikki äänet mitä vanhasta talosta kantautui säikyttelivät minua pitkin yötä.
Ja niin, siitä yöstä alkoi loputtomat painajaiset aiheesta. Kyllä kannatti taas olla utelias. Heti silloin tajusin, että tämä surullinen tapahtuma oli todennäköisesti ollut syynä sille, miksi olin kokenut jo lapsena oloni epämiellyttäväksi tuossa talossa. Tottakai itsemurha, kuten kaikki muutkin kuolemat, jättävät jonkinlaisen energiajäljen, ja ilmeisesti sen olin sitten herkkänä tyttönä aistinut.
Tämän takia mökki- ja vinttiunet alkoivat siis tästä paikasta. Aluksi olin unissani tuolla samaisessa vintissä ja pelkäsin sitä jotakin näkymätöntä pahaa, joka jollakin tavalla tuntui liittyvän nimenomaisesti tuohon kasvatti-äitiin, jota koskaan en edes tuntenut. Sitten unet rupesivat muttumaan niin, että saatoin joskus olla ihan vain kyseisen talon eteisessä, ja katselin ikkunasta hämärälle pihamaalle, samalla peläten sieltä tulevan sen saman näkymättömän pahan. Usein tappelin unissa vielä ulko-oven kanssa, ja yritin saada sitä lukittua kauheassa paniikissa. Valveillahan tuo ovenlukitsemispaniikki tuntuu tyhmältä, sillä jos oikeasti jokin näkymätön paha yrittäisi jollakin tavalla hyökätä, sitä ei paljoa lukot estelisi.
Pikkuhiljaa unet laajenivat muihin mökkeihin, entuudestaan itselle tuntemattomiin ja aina sama juttu. Pelkäsin jotakin näkymätöntä pahaa joka oli lähelläni. Pari kertaa unissa vilahteli myös tämä isänpuoleinen mummolani vintteineen. Näinä mökkiuniöinä monesti saatoin herätä keskellä yötä aivan kauhusta kankeana, ja sitten lopulta kun sain nukahdettua uudestaan, uni jatkui.
Jossakin vaiheessa ne onneksi rupesivat laimenemaan, niiden vaikutus ei ollut enää niin vahva mitä alussa. Sitten vain yhtäkkiä ne loppuivat kokonaan. En ole varma olenko pääni sisällä muodostanut tämän muistikuvan, vai oliko ajankohta oikeasti se, mutta unet tuntuivat loppuvan siihen, kun mummuni nukkui pois vuonna 2011. Nyt ne ovat kuitenkin taas alkaneet. Onneksi eivät kuitenkaan laisinkaan niin kamalina, kuin mitä silloin aikanaan.
En tiedä liittyykö näihin mökkiuniin jokin selvittämätön asia, joka hiertää mieltäni, tai voisivatko ne esimerkiksi olla viestejä minulle jostakin. Joka tapauksessa, tämä on taas sellainen asia, joka ärsyttää minua suunnattomasti siksi, että se kuuluu en ymmärrä- sarjaan. Vaikka tämä asia on siinä rajamailla, että kuuluuko tämä niihin universumin omiin mystisyyksiin, mitä minun ei kuulukkaan tajuta, on tämä samalla kuitenkin jollakin tavalla todella henkilökohtainen asia, minkä vuoksi koen, että kuuluisi ymmärtää.
Joku tietenkin ajattelee, että lietson itselleni näitä unia pähkäilemällä niitä niin paljon, mikä voi osittain olla ihan tottakin, mutta en ymmärrä silti, että miksi ne alkoivat uudestaan, koska en ollut vuosiin niille sen kummemmin ajatuksiani uhrannut.
Tähän äidinpuolen mummolaan liittyy minulla myös muunlaisia unia, mutta niistä taidan kirjoittaa aivan oman juttunsa, muunmuassa niistä vaariini liittyvistä unista. Jokin vain tuossa äitini kotipaikassa vaivaa minua.
Ps. Ja kyllä, tuo kuva on otettu juurikin tämän kyseisen vintin ikkunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti